Jäädytetyt pelipaidat #17

#17, Matti Murto

#17 Matti “Murtsi” Murto on se toinen punanuttu Hexi Riihirannan lisäksi, jolla on viisi kultaista prenikkaa SM-sarjasta ja liigasta.

Jo vuonna 1964 uransa maineikkaassa HIFK:ssa aloittanut, ikuisena joukkueen eteen epäitsekkäästi puurtaneena työmyyränä ja herrasmiehenä tunnettu Murto saalisti aikanaan 450 ottelussa 335 tehopistettä, mutta keräsi vain 98 minuuttia jäähyjä!

Murto tunnettiin epäitsekkäänä pelaajana, joka teki ankaraa työtä molemmissa päissä kenttää. Hän oli valmentajien luottopelaaja yhdessä ainoassa seurassaan koko sen liki 20 vuoden ajan, jolloin hän oli mukana tähtinutuissa. Kova työ palkitaan aina - uransa 40:ssä play offs -pelissä Murtsi teki 8 maalia ja syötti 10.

Murtsi lopetti aikanaan vuonna 1983 - kuten niin moni muukin HIFK:n runkopelaajista - Stadin finaaleihin, joissa takaa tullut HIFK onnistui puristamaan jo 2-0-otteluvoitoin Kanada-maljaa tavoitelleen paikalliskamppailijan rinnalle ja lopulta dramaattisessa viidennessä pelissä painoi ohitse ja mestaruuteen.

Maajoukkueen vakiokalustoaMurtsin työpanos hyökkääjän tontilla sekä kaukalon ylä- että alapäässä huomattiin myös maajoukkuevalinnoissa: ensimmäiset MM-kisat vuonna 1970 Tukholmassa, sen jälkeen leijonapaidassa Genevessä -71, Prahassa -72, kotikisoissa Helsingissä -74 ja vielä Katowicessakin mukana vuonna 1976. Olympiakisoissa Murto esiintyi kahdesti: Sapporossa -72 ja Innsbruckissakin vielä 1976. 70-luku oli kansainvälisessä kiekkoilussa kummallista aikaa. Suomi oli lyömässä lävitse huipulle ja ensimmäiset kiekkolähettiläät reissasivat NHL-liigan ja uuden WHA-liigan treenileireillä, ja kaikessa hiljaisuudessa eurokiekkoon suuntautuneet kävivät rahastamassa Itävallassa, Italiassa, Saksassa - parhaat Japanissa asti! Tuona matoisena aikana, ja varsinkaan sitä ennen 50- tai 60-luvuilla HIFK ei juuri maajoukkue-edustuksia saanut, mitä nyt jonkin pakollisen täytepaikan per vuosi.

Mutta kaikki muuttui vuonna 1969, jolloin Tukholman MM-joukkueeseen valittiin jo kolme tähtirintaa - Esa Isaksson, Juhani Jylhä ja Juha Rantasila. Vuotta myöhemmin Tukholmaan pääsi jo peräti kuusi tähtipaitaa - Matti Murto, Hexi Riihiranta, Väinö Kolkka, kolossimainen idästä lainattu Lalli Partinen ja Harri Linnonmaa. Seuraavana vuonna Geneveen lensivät Murtsin ja Harrin lisäksi taas Isaksson, Heikki Järn sekä Tommi Salmelainen, ja vielä vuotta myöhemmin kelpasivat maajoukkuhommiin työmyyrä Murtsin lisäksi Linnonmaa, Rantasila sekä Hexi. Kaikkien aikojen kovin edustus oli kelpuutettu Helsingin kotikisoihin vuodeksi 1974, jolloin leijonapaidan puki päälleen peräti seitsemän HIFK:n pelaajaa. Matti Murto puki päälleen leijonanutun viimeisen kerran Puolassa Katowicen kisoissa.

Murrolla oli tärkeä osuus vielä viimeisenä mestaruusvuonnaan 1983 HIFK:n rauhallisena työmyyränä ja isähahmona tiukoissa paikallispeleissä.

Viimeisenkin kultaisen mitalin pokattuaan Murtsi katseli ympärilleen, kumarsi, kiitti ja häipyi sen suuremmitta eleittä SM-liigan yhä tiukemmiksi muuttuvista kaukaloista. Järkimies kun tietää, että huipulle on hyvä lopettaa - liki 20 pelatun kauden jälkeen.

Murto menehtyi 19. elokuuta 2013. Hän oli 64-vuotias.

HIFK Twitterissä

Hine ja Juhis MM-leirille. Toivotetaan jätkille bulit tsemit @leijonat mitalijahtiin! #HIFK #bulillatwitter.com/i/web/status/8…
Kauden viimeinen Dana Brevinin matsiraportti. #HIFK hifk.fi/uutiset/dana-b…
JYP ratkaisee ajassa 60:45, 6-5 ja.
Ensimmäinen jatkoerä käyntiin pronssiottelussa JYP-IFK. #HIFK #Liiga
Roope Hintz pudotuspelien pistepörssin kärkipaikalle. Puustinen maalipörssin. #HIFK #Liiga #bulilla pic.twitter.com/3l6984J7wR