HIFK:N VIRSTANPYLVÄITÄ

Alkuajat

Lokakuu 1897 HIFK perustettiin. Ensimmäisinä lajeina olivat hiihto, ”pallonlyönti”, yleisurheilu, luistelu, pyöräily ja retkeily. Nyt HIFK:n  lajeina ovat jääkiekon lisäksi jääpallo, kaukalopallo, jalkapallo, käsipallo, salibandy, keilailu, yleisurheilu ja suunnistus.

17.1.1929 HIFK:n historian ensimmäinen jääkiekko-ottelu, jonka HPS voitti 4–1. HIFK:n ainoan maalin teki Harald Sundqvist.

12.2.1929 HJK voitti HIFK:n cup-muotoisessa mestaruuskilpailussa 6–3. Tämän jälkeen HIFK:n kiekkoiluun tuli 18 vuoden tauko.

22.1.1947 HIFK:n ensimmäinen ottelu Suomen sarjassa jääkiekon tultua taas seuran ohjelmaan. Kyseisessä ottelussa HIFK voitti turkkilaisen Yolduzin 15–5.

SM-sarjaan

29.12.1949 HIFK:n ensimmäinen SM-sarjan ottelu, jonka TBK voitti lukemin 11–5. HIFK:n ensimmäisen SM-sarjamaalin teki Kurt Orre. 

12.1.1950 HIFK:n ensimmäinen SM-sarjan ottelu voitto. HPK kaatui maalein 7–5.

4.3.1953 HIFK oli lähellä ensimmäistä mitaliaan, mutta hävisi lohkonsa uusintaottelussa 4–5 Hämeenlinnan Tarmolle. Tämän jälkeen HIFK hävisi pronssiottelut TPS:lle lukemin 6–10 ja 3–4.

23.2.1955 HIFK saavutti ensimmäisen mitalinsa, kun TKV Tampereelta kaatui toisessa pronssiottelussa Helsingissä lukemin 9–3. Ensimmäisen ottelun Tampereella HIFK oli voittanut 5–4.

17.12.1955 HIFK pelasi vieraskiertueella Itä-Saksassa 4–4 tasapelin Wismut Karl-Mark-Stadtia vastaan. Kiertueen saldona oli yhteensä kaksi tasapeliä ja yksi tappio.

23.2.1956 HIFK putosi mestaruussarjasta hävittyään ratkaisevan ottelun HPK:lle.

3.3.1957 HIFK nousi takaisin mestaruussarjaan pelattuaan karsintasarjan jälkeen. Etelälohkossa joukkue oli voittanut kaikki ottelunsa, mutta karsintasarjassa tuli yksi tappio KalPalle.

2.11.1958 Helsingin jääkiekko siirtyi tekojääratakauteen, kun nykyisen jäähallin kohdalla sijainnut uusi jäästadion vihittiin käyttöön. Kunniakas ”Väiski” eli Väinämöisen kenttä jäi pääsarjatasolla historiaan.

1.3.1959 SM-sarjan viimeisessä ottelussa HIFK pelasi 2–2 tasapelin TPS:aa vastaan ja varmisti sillä pronssimitalit. Sarjassa pelattiin 18 kierrosta, ja vielä seitsemän ottelun jälkeen HIFK piti kärkipaikkaa. Ensimmäisenä tekojääkautena HIFK:lla oli yhteensä 13 646 katsojaa.

1960-luku

Kultaa: 1969
Hopeaa: -
Pronssia: -

15.9.1961 Merkittävässä roolissa HIFK:n tulevan menestyksen rakentamisessa ollut Göran Stubb aloitti seuran jääkiekkotoiminnan puheenjohtajana. 

26.2.1963 HIFK:n kaikkien aikojen huonoin kausi päättyi 1–5-tappioon SaiPalle sekä putoamiseen pääsarjasta. HIFK pelasi 18 ottelua, joista kertyi ainoastaan kaksi sarjapistettä. HIFK:n kokoonpano koostui poikkeuksellisen nuorista pelaajista.

26.4.1964 Viimeinen kausi jäästadionilla päättyi 5–1-voittoon merkityksettömässä ottelussa RU-38:aa vastaan. HIFK oli onnistunut varmistamaan nousunsa jo aikaisemmin.

8.2.1965 Helsingin Jäähallin rakentamisen takia sarja pelattiin luonnonjäällä Velodromilla, jossa HIFK hävisi viimeisen ottelunsa HJK:lle lukemin 4–6. Kaudella 1964–1965 IFK:ssa pelasi kanadalainen Gerald Sullivan. Hän teki kaudella 20 maalia ja voitti SM-sarjan maalipörssin.

11.2.1966 Karsintasarja päättyi Pirkkolassa, minkä jälkeen HIFK putosi viimeisen kerran SM-sarjasta sen historian aikana.

1.10.1966 Helsingin jäähalli avattiin, mutta yksikään helsinkiläinen joukkue ei tuolloin pelannut SM-sarjassa. 

27.2.1967 HIFK voitti Suomen sarjan uusintaottelussa Töölön Vesan 4–2 ja nousi jälleen mestaruussarjaan. Heikki Järn teki HIFK:n voittomaalin toisessa erässä. Ottelua seurasi 10 814 katsojaa, mikä oli silloinen sarjaotteluiden katsojaennätys. 

8.9.1968 Moskovan ZSKA:n tähtijoukkue vieraili Helsingin Jäähallissa voittaen HIFK:n 12-3. Pelättyjä mielenosoituksia Tshekkoslovakian miehityksen vuoksi ei tullut.

10.11.1968 HIFK:n sensaatiohankinta Carl Brewer pelasi Rauman Lukkoa vastaan ensimmäisen ottelunsa, jonka HIFK voitti 5–1. Brewer toimi kauden aikana HIFK:ssa pelaajavalmentajana, ja oli keskeinen hahmo HIFK:n omaleimaisen pelitavan ja imagon luomisessa.

23.2.1969 HIFK voitti ensimmäistä kertaa Suomen mestaruuden. Lahdessa pelatussa finaaliottelussa kaatui Lahden Reipas luvuin 2–1.

26.12.1969 Neuvostoliiton mestari Moskovan Spartak kaatui 6–4 Ahearne cupin ensimmäisessä ottelussa. Lopulta HIFK voitti kyseisen turnauksen. Leksandia vastaan pelattu finaaliottelu ratkesi 5–4-voitolla stadilaisille. Ruotsalaiset johtivat ottelua 4–0, mutta HIFK onnistui takaa-ajossa.

1970-luku

Kultaa: 1970 ja 1974
Hopeaa: 1973 ja 1975
Pronssia: 1971 ja 1972

1.3.1970 HIFK voitti toisen Suomen mestaruutensa, joka ratkesi vasta sarjan viimeisessä ottelussa Tampereen Ilvestä vastaan luvuin 7–3. Kimmo Heino teki ratkaisevat 3–2 ja 4–2 maalit. 

6.3.1970 Mestaruusjuhlien jälkeen HIFK voitti jälleen. Tällä kertaa maajoukkue kaatui lukemin 3–0. 

5.3.1971 HIFK saavutti pronssimitalit kaadettuaan Helsingin Jokerit. Hyvin alkanut kausi ei tuottanut kolmatta perättäistä mestaruutta, sillä HIFK voitti 14 viimeisestä pelistä vain kolme ottelua. Parhaimmillaan HIFK oli johtanut sarjaa kuudella pisteellä.

1973 Matti Hagman aloitti ensimmäisen kautensa HIFK:n edustusjoukkueessa. Heti ensimmäisellä kaudellaan ”Hakki” viimeisteli 35 ottelussa 30 maalia.  Hänet valittiin myös SM-sarjan vuoden tulokkaaksi.

11.3.1974 HIFK:n kolmas mestaruus ratkesi 3–1-voitolla edellisen kauden mestarista Jokereista.

14.9.1974 Heikki Riihiranta siirtyi ensimmäisenä HIFK:sta Pohjois-Amerikan pääsarjojen ammattilaiseksi tehtyään sopimuksen WHA-joukkue Winnipeg Jetsin kanssa.

9.9.1975 HIFK pelasi ensimmäistä kertaa pohjoisamerikkalaista ammattilaisseuraa vastaan, kun WHA-sarjan Winnipeg Jets voitti lukemin 7–5.

18.9.1975 HIFK pelasi ensimmäisen SM-liigaottelunsa Vaasassa Sportia vastaan.

31.12.1975 Göran Stubb luopui puheenjohtajan paikasta siirryttyään Jääkiekkoliiton toimitusjohtajaksi.

1.1.1976 Frank Moberg siirtyi rahastonhoitajan paikalta puheenjohtajaksi.

1980-luku

Kultaa: 1980 ja 1983
Hopeaa: 1986
Pronssia: 1982, 1987 ja 1988

9.4.1980 Ensimmäinen liigamestaruus ratkesi kolmannessa ottelussa Ässiä vastaan. Dramaattisessa ottelussa Ari Lähteenmäki teki voittomaalin vain kuusi sekuntia ennen loppua. Ässien Veli-Pekka Ketola ajettiin kentältä kolmannessa erässä.

28.9.1980 Pohjola Cup päättyi HIFK:n voittoon. Ässät oli HIFK:n kanssa tasapisteissä, mutta HIFK voitti paremmalla maalierolla.

8.9.1981 HIFK pelasi Euroopan Cupin viimeisessä ottelussa tasapelin ruotsalaisen Brynäsin kanssa, mikä oikeutti hopeasijaan. Turnauksen voitti Moskovan ZSKA.

16.9.1981 NHL-joukkue vieraili ensimmäisen kerran Suomessa. HIFK voitti New York Rangersin 4–1.

18.3.1982 HIFK varmisti pronssin voittamalla Ässät 4–2. 

14.3.1983 HIFK ja Jokerit pelasivat pitkän jatkoajan ensimmäisessä loppuottelussa, joka päättyi kokonaisajassa 80.16 Jokereiden voittoon lukemin 4–3. Jokerit johti sarjaa otteluvoitoin 2–0, mutta IFK kiri tasoihin ja ratkaisu nähtiin sarjan viidennessä ottelussa. Kolmanteen otteluun IFK:n päävalmentaja Jorma Rikala nosti seuran A-junioreista kolme hyökkääjää, Esa Tikkasen, Paul Högbackan ja Marko Rönkön, eli alkuperäisen Tupu-Hupu-Lupu-ketjun.

22.3.1983 HIFK voitti viidennen loppuottelun Jokereita vastaan 3–2 ja saavutti viidennen mestaruutensa ottelunvoitoin 3–2. HIFK nousi ottelussa 0–2-tappioasemasta voittoon. HIFK:n maalintekijät olivat Paul Högbacka, Pekka Rautakallio ja kolmannessa erässä rystylaukauksella voitto-osuman tehnyt Pertti Lehtonen.

16.9.1983 HIFK pelasi tasan 4–4 Färjestadin kanssa ja varmisti sillä Pohjola Cupin voiton, vaikka yksi kierros oli vielä pelaamatta.

26.10.1983 Heikki Riihirannan, Matti Murron ja Stig Wetzellin juhlaottelu pelattiin Helsingin jäähallissa, jonka yhteydessä heidän pelinumeronsa jäädytettiin.

1985 Kanadalaishyökkääjä Darren Boyko siirtyi HIFK:hon kaudeksi 1985–86. Seuralegendan aseman ansainnut Boyko edusti HIFK:ta peräti kymmenen kauden ajan voittaen tänä joukkueessa neljä SM-mitalia.

6.3.1986 HIFK raivasi tiensä jälleen liigafinaaleihin, mutta Tampereen Tappara juhli mestaruutta voitoin 4–1.

2.12.1986 HIFK voitti Ässät 7–2 Porissa ja sai täyteen SM-sarjan/SM-liigan maratontaulukossa 1000 pistettä.

11.3.1987 HIFK voitti TPS:n pronssipelissä 5–1.

7.11.1987 HIFK piti 90-vuotisjuhlansa. Liigajoukkueen oma juhla oli seuraavana päivänä jäähallissa.

14.4.1988 HIFK voitti pronssia kukistettuaan Ilveksen 6–2.

1989 Hyökkääjä Mika Kortelainen aloitti ensimmäisen runkosarjakautensa HIFK:n paidassa.

1990-luku

Kultaa: 1998
Hopeaa: 1999
Pronssia 1992

20.2.1990 HIFK solmi yhteistyösopimuksen Karhu-Kissojen kanssa.

25.7.1990 Kimmo Heino valittiin liigayhdistyksen puheenjohtajaksi.

19.10.1991 Matti Hagman siirtyi SM-sarja/SM-liigan kaikkien aikojen pistepörssin ykköseksi.

2.4.1992 HIFK voitti pronssia kukistettuaan Ässät lukemin 3–2. Pronssiottelu oli Matti Hagmanin viimeinen peli HIFK:ssa.

11.11.1992 Matti Hagman, Raimo Hirvosen ja Harri Tuohimaan juhlaottelu. HIFK:n jäädytetyt pelinumerot nostettiin hallin kattoon.

5.3.1994 Pertti Lehtonen siirtyi kärkeen SM-sarjan/SM-liigan kaikkien aikojen ottelumäärissä saatuaan 710 ottelua täyteen.

11.9.1994 HIFK kohtasi kansainvälisen NHL International Challenge- turnauksen loppuottelussa Winnipeg Jetsin. Jets voitti ottelun 5–3.

22.2.1996 Pertti Lehtonen sai ensimmäisenä liigakiekkoilijana täyteen 800 pääsarjaottelua.

16.11.1996 Simo Saarisen juhlaottelu, jonka yhteydessä pelinumero 7 jäädytettiin ja paita nostettiin hallin kattoon.

18.10.1997 HIFK vietti 100-vuotisjuhliaan ja kohtasi SaiPan. Ottelu päättyi HIFK:n voittoon lukemin 5–2.

11.4.1998 HIFK voitti Ilveksen kolmannen loppuottelun jatkoajalla maalein 2–1. Olli Jokinen ampui ratkaisumaalin. Näin joukkue voitti otteluin 3–0 kuudennen Suomen mestaruuden. Mestarijoukkueen päävalmentaja oli Erkka Westerlund.

26.9.1998 Pertti Lehtosen numero 23 jäädytettiin juhlatilaisuudessa ennen Jokerit-ottelua.

1998 Jääkiekkolegenga Mika Nieminen aloitti ensimmäisen kautensa HIFK:ssa. Nieminen edusti seuraa kolmen kauden ajan, ja voitti yhden hopeamitalin.

18.4.1999 HIFK toisen kerran peräkkäin loppuotteluissa. Tuloksena historian neljäs hopea, kun TPS voitti otteluin 3–1.

1999 Kauden päätteeksi Jan Caloun putsasi palkintopöydän. Hänet valittiin kauden parhaaksi hyökkääjäksi, minkä lisäksi hän voitti runkosarjan syöttö- ja pistepörssin (81 tehopistettä). Caloun voitti myös pudotuspelien maalipörssin kahdeksalla osumalla.

2000-luku

Kultaa: 2011
Hopeaa: 2016
Pronssia: 2004

1.5.2000 Ligaföreningen HIFK r.f.:n toiminnot siirtyivät Oy HIFK-Hockey AB:n alaisuuteen.

1.10.2000 Pentti Matikaisesta tuli Oy HIFK-Hockey AB:n varatoimitusjohtaja.

30.4.2001 Toimitusjohtaja Frank Moberg jäi eläkkeelle ja uudeksi toimitusjohtajaksi tuli Pentti Matikainen.

7.1.2002 Alpo Suhosesta tuli HIFK:n päävalmentaja sen jälkeen, kun HIFK:n hallitus oli päättänyt vapauttaa valmentajakolmikon Heikki Mälkiä, Timo Blomqvist, Jari Kaarela tehtävistään.

27.6.2002 Frank Mobergista tuli SM-liigan kurinpitoryhmän puheenjohtaja.

19.3.2003 HIFK ja päävalmentaja Alpo Suhonen purkivat sopimuksensa, josta oli vielä vuosi jäljellä.

27.3.2003 HIFK teki Hannu Aravirran kanssa 2+1 vuotisen päävalmentajasopimuksen.

14.9.2003 Sakari Lindforsin numero 35 ja Mika Kortelaisen numero 22 jäädytettiin.

7.4.2004 HIFK palasi mitalikantaan voittamalla pronssiottelussa HPK:n 3–1. Kauden päätteeksi HIFK-hyökkääjä Timo Pärssinen putsasi palkintopöydän voittamalla sekä runkosarjan maali- että pistepörssin (62 tehopistettä). Pärssinen valittiin myös runkosarjan parhaaksi pelaajaksi.

9.6.2005 HIFK solmi yksivuotisen päävalmentajasopimuksen Doug Sheddenin kanssa.

2006 HIFK sijoittui Sheddenin alaisuudessa runkosarjan toiseksi. Kausi päättyi hävittyyn pronssiotteluun Oulun Kärppiä vastaan. HIFK-hyökkääjä Tony Salmelainen valittiin runkosarjan parhaaksi pelaajaksi, minkä lisäksi hän voitti sarjan pistepörssin 55 tehopisteellä.

19.12.2006 HIFK purki edelliskesänä päävalmentajaksi tulleen Bob Francisin sopimuksen. Valmennusvastuu siirtyi joulun jälkeen 2006 Paul Baxterille.

14.6.2007 OY HIFK- Hockey Ab:n hallitukseen nimettiin Timo Everi ja Alexander Lindholm. Frank Moberg ja Kimmo Heino jättäytyivät sivuun hallitustyöstä.

1.2.2008 Pentti Matikainen vapautettiin tehtävistään. Tom Nybondas nimitettiin vt. toimitusjohtajaksi ja urheilujohtajaksi.

16.4.2008 Kari Jalonen solmi kaksivuotisen päävalmentajasopimuksen HIFK:n kanssa.

2008 Seuran ensisijaiseksi logoksi palautettiin petologon tilalle Helsingin IFK:n vaakuna.

1.5.2008 Jukka Valtanen otti vastaan HIFK:n toimitusjohtajan tehtävät.

9.3.2009 Hyökkääjä Mikael Granlund siirtyi Oulun Kärpistä HIFK:hon.

8.4.2009 Harri Tuohimaa astui sivuun Oy HIFK-Hockey Ab:n hallituksen puheenjohtajan tehtävästä ja tilalle valittiin Timo Everi.

2010 HIFK sijoittui Kari Jalosen toisella kaudella runkosarjassa neljänneksi, mutta hävisi puolivälierissä HPK:lle. Kauden päätteeksi Mikael Granlund valittiin vuoden tulokkaaksi. Runkosarjan aikana HIFK tiedotti Jalosen jatkavan päävalmentajana vielä yhden kauden.

4.5.2010 Maajoukkuelegenda Ville Peltonen palasi HIFK:hon 15 vuoden tauon jälkeen. Hänet nimettiin myös HIFK:n kapteeniksi.

18.4.2011 HIFK varmisti seitsemännen liigamestaruutensa. Puolivälierissä kaatui paikallisvastustaja Jokerit 4–3 voitoin. Välierissä HIFK kuritti Rauman Lukkoa 4–1 voitoin, minkä jälkeen finaalissa Espoon Blues taipui suoraan neljässä ottelussa. Joukkueen kapteeni ja mestaruuden takuumies Ville Peltonen valittiin runkosarjan parhaaksi pelaajaksi.

18.4.2011 Pudotuspeleissä väkevästi esiintynyt Toni Söderholm valittiin liigahistorian ensimmäisenä puolustajana pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi tehopisteillä 4+6. Myös HIFK:lle mestaruuden torjunut Juuso Riksman valittiin pudotuspelien parhaaksi maalivahdiksi.

4.2.2012 HIFK voitti toisen kerran järjestetyssä Talviklassikossa Jokerit voittomaalikilpailussa 3–2.

2013 HIFK:n pitkäaikainen luottohyökkääjä Kimmo Kuhta päätti pelaajauransa. Kuhta voitti HIFK:ssa yhden mestaruuden, edusti joukkuetta 16 kaudella ja teki tänä aikana 249 maalia runkosarjassa.

2014 HIFK voitti kolmannen Talviklassikon Jokereita vastaan ja varmisti Stadin kaikkien aikojen herruuden. Jokerien siirryttyä pelaamaan Venäjän mestaruussarjaa voittosaldoksi jäi 106–105 HIFK:n hyväksi.

2014 Ville Peltonen päätti upean pelaajauransa kotiyleisön edessä Nordenskiöldinkadun jäähallilla. HIFK:ta Peltonen edusti urallaan 341 runkosarjan ottelussa. Peltosen HIFK-vuosien kruunu oli 2011 Suomen mestaruus, minkä lisäksi Peltonen toimi neljä kautta HIFK:n kapteenina.

1.5.2014 HIFK palkkasi uudeksi päävalmentajaksi Antti Törmäsen kolmivuotisella sopimuksella. Toni Söderholmin pelaajaura HIFK:ssa päättyi. Hänen tilalleen HIFK:n kapteeniksi nimettiin myöhemmin Arttu Luttinen.

2015 Törmäsen ensimmäinen kausi päättyi puolivälierissä Tapparaa vastaan otteluvoitoin 4–2. HIFK:n tehokkain pelaaja runkosarjassa oli slovakialaishyökkääjä Tomas Zaborsky.

10.3.2016 Antti Törmäsen toinen kausi päävalmentajana oli menestys, ja HIFK voitti ensimmäistä kertaa seurahistoriassa Liigan runkosarjan.

2016 Lopulta HIFK raivasi tiensä finaaliin, jossa Tappara oli vahvempi.  HIFK saavutti hopeaa viidennen kerran, minkä lisäksi se oli 21. mitali seuralle. Seuran oma kasvatti Ville Husso valittiin kauden päätteeksi sarjan parhaaksi maalivahdiksi. Lisäksi HIFK:n Yohann Auvitu palkittiin parhaana puolustajana.

HIFK Twitterissä

RT @HSL_HRT HSL:n asiakasohjelmassa alennuslippuja HIFK-FC Inter -otteluun la 27.5. klo 15. Ole nopea ja osta lippu 7 eurolla.… twitter.com/i/web/status/8…
Mielenkiintoinen CHL-lohko! Tässä pikkuinffot vastustajista: hifk.fi/uutiset/taessa… #HIFK #CHLfi #Liiga pic.twitter.com/ZxGux9wHyu