7. mestaruus 2010-2011

IFK marssi seurahistoriansa 7. mestaruuteen näytöstyyliin kaudella 2010-11. Pitkään kauteen mahtui kuitenkin paljon mutkia matkaan. Päävalmentaja Kari Jalonen piti ohjaksista tiukasti kiinni ja satoa korjattiin huhtikuun 20. päivä Espoon Barona Areenalla.

Kauan odotettu mestaruus kruunasi urheilujohtaja Tom Nybondaksen ja päävalmentaja Kari Jalosen kolmen vuoden yhteistyön. Nybondaksen rakentama joukkue oli huippulaadukas jo edellisellä kaudella, mutta matka oli tyssännyt yllättäen puolivälierissä. Paria kuukautta myöhemmin pidetyssä lehdistötilaisuudessa IFK esitteli tulevan kauden joukkueensa, jonka kapteeniksi tuli Ville Peltonen. Kapteenien kapteenin kotiinpaluu sai median nostamaan stadilaiset kertaheitolla mestarisuosikiksi. Villen paluun suunnittelu oli alkanut jo marraskuussa 2008,kun Nybondas lensi tapaamaan Peltosta New Yorkiin. Aika ei ollut vielä silloin oikea – nyt oli.

Tolppien väliin saatiin toinen kiertolainen maailmalta, Juuso Riksman - oma kasvatti hänkin. Puolustukseen tuli uutena nimenä Mikko Kousa, joka jäi lehdistötilaisuudessa vähemmälle huomiolle, sillä median edustajat piirittivät Peltosta ja Riksmania. Kauden edetessä Kousa sai kuitenkin mediahuomionsa ja oli kevään loppupeleissä yksi mestaruusjoukkueen tärkeimmistä palasista.


IFK aloitti syksyn vahvasti ja keikkui alusta lähtien kärkikolmikossa. Kotivoittojen putki meni poikki vasta marraskuun puolessa välin, sekin hieman kyseenalaisesti, sillä IFK:lta hylättiin selvä johtomaali lopussa. Peli kulki kotona mutta vieraspeleissä meno ei ollut täysin samanlaista.

Granlundille pitkä huili

Lokakuussa pelatussa Blues-ottelussa Mikael Granlund taklasi Jani Lajusta, joka väisti taklauksen sillä seurauksella, että Granlund kolautti päänsä pleksiin. MG poistui pukusuojaan mutta palasi vielä matsin loppuun ja ratkaisi pelin voittomaalikilpailussa. Seuraavana päivänä Granlundille diagnosoitiin aivotärähdys, mikä piti miehen sivussa peleistä vuoden loppuun asti. Granlund joutui jättämään nuorten MM-kisat väliin, mikä oli suuri pettymys koko kiekkokansalle mutta erityisesti kiekkotaiturille itselleen.

Marraskuussa petolauman sairaslista sai jatkoa ja joukkue joutui pelaamaan nuoremmalla kokoonpanolla. Pelaajat hyväksyivät tilanteen ja joukkue suoriutui vaikeasta jaksosta erittäin hyvin. Pisteitä kertyi tasaisesti lähes joka ottelusta.

Loukkaantumissuman myötä Markus Granlund teki debyyttinsä ja pelasi Kärppiä vastaan ykkösketjun laidalla. Ville Peltonen totesi osuvasti haastattelussa, että mistä näitä Granlundeja oikein tulee. ”Pikku G” pelasi lopulta kaksi runkosarjaottelua liigamiehistössä ja palasi sen jälkeen Kollien vahvuuteen.

IFK ja tuomarit

Pilli on kautta aikain soinut IFK:lle herkästi, eikä mestaruuskausi tuottanut tässäkään asiassa pettymystä. Joku irvileuka totesikin IFK:n voittaneen tuomareista huolimatta.  

Joulun jälkeen nähtiin eriskummallinen episodi, kun IFK:n kuudesta ensimmäisestä pelistä tuloksena oli viisi tasapeliä ja yksi tappio. Saldoksi tuli lopulta viisi pistettä, sillä IFK:lle vihellettiin jokaisella jatkoajalla helppo jäähy, mikä vaikeutti voittamista huomattavasti. Valmennusjohto ja media reagoivat asiaan voimakkaasti ja jälkikäteen tuli myönnytys jäähyjen olleen helposti vihellettyjä – tosin mitä se siinä vaiheessa enää auttoi, kun pelit oli pelattu ja pisteet menetetty. Tämä kaikki oli kuitenkin omiaan petolauman taistelutahdon kasvamiselle, sillä kuten tiedetään: vaikeudet yhdistävät joukkuetta.

Talviklassikko

Runkosarjan kohokohta oli helmikuun alussa pelattu, historian ensimmäinen, Talviklassikko. Ottelu sai valtavan mediahuomion ja täydellä Olympiastadionilla nähtiin paikan arvokkuudelle sopiva matsi, jonka IFK voitti jännittävien vaiheiden jälkeen 4-3. IFK vei Talviklassikon kirjaimellisesti, sillä Jokerit järjesti tapahtuman – IFK:n keskittyessä juhlimaan. Unohtumattoman Talviklassikon sankariksi nousi ykkösnyrkki Ville Peltonen (1+2) Mikael Granlund (2+0) ja Juha-Pekka Haataja 0+3. Maalinteossa onnistui myös Kimmo Kuhta.

Voitto hitsasi joukkuetta entisestään yhteen ja pelaajat saivat voitosta lisävirtaa pitkälle runkosarjalle.

Taistelu pistepörssin voitosta - ja runkosarjan kakkospaikasta

Runkosarjan viimeisellä viikolla IFK pelasi vieraspelit Lappeenrannassa ja Tampereella Tapparan vieraana. Kapteeni Ville Peltonen oli tasapisteissä Lukon Perttu Lindgrenin kanssa ja tarvitsi vain yhden pisteen voittaakseen pistepörssin. Kaiken hyvän lisäksi Lindgren oli kuumeessa viimeisellä kierroksella. IFK hävisi molemmat pelinsä ja Peltonen jäi pisteittä sijoittuen pistepörssissä toiseksi.

IFK:lla oli peleissä panosta, koska runkosarjan kakkospaikka oli käsin kosketeltavissa, mutta kaksi yllätystappiota jätti Stadin ylpeyden sarjakolmokseksi, mikä tiesi Jokereita vastustajaksi puolivälieriin. Kahden viimeisen matsin lepsuilut saivat osan kannattajista takajaloilleen ja toimistoon tulikin muutama ilmoitus, jossa kerrottiin kausikorttien luopumisesta. Kapteeni Peltonen kuittasi merkityksettömien pelien painoarvon olleen nolla ja kertoi joukkueen olevan valmiina pudotuspeleihin.

Kevätklassikko

Kevätklassikoksi muodostunut puolivälieräsarja oli odotettu eikä se jättänyt ketään kylmäksi. Jo ensimmäinen ottelu sisälsi dramatiikkaa, kun Jokereiden Ossi Väänänen taklasi Mikael Granlundin rajusti päin ylärimaa. Granlund joutui jättämään ottelun kesken ja koko kiekko-Suomi kantoi huolta nuoren kultakimpaleen puolesta. Jokerit voittikin kaksi ensimmäistä matsia mutta kolmannessa ottelussa oli IFK:n vuoro. Kuumeesta toipuneet Martti Järventie ja Juha-Pekka Haataja sekä paluun kokoonpanoon tehnyt Granlund johdattivat stadilaiset ensimmäiseen voittoon. Maaleista vastasi Ville Peltonen, joka osui kahdesti lähietäisyydeltä. Vastustajan päävalmentaja ei sulattanut viime hetkillä syntynyttä voittomaalia, vaan hankki itselleen toimitsijakiellon ja nimitti ottelun jälkeen IFK:ta rosvolaumaksi.

Muhkeat playoff-parrat kasvattaneet IFK-pelaajat syttyivät nimittelystä rosvolaumaksi ja tämäkin käännettiin eduksi ja sen jälkeen joukkue puhui avoimesti itsestään rosvolaumana.

Neljäs peli pelattiin Ilmalassa ja Jokerit oli pitkään kiinni kotivoitossa. Toni Söderholm tasoitti viimeisellä minuutilla, kun joukkue pelasi kuudella kenttäpelaajalla. Jatkoajalla Petteri Wirtanen vapautti pitkällä syötöllään Kimmo Kuhdan läpiajoon ja Kibe lirutti ratkaisun Jan Lasakin längeistä sisään.

Otteluvoitot olivat tasan 2-2 ja IFK:lla oli perjantain kotiottelussaan mahdollisuus ottaa kolmas kiinnitys. Jokerit voitti ottelun 2-1 ja sai ottelupallon lauantaina pelattuun kuudenteen matsiin.

Veitsi kurkulla kuudenteen matsiin lähtenyt IFK onnistui tasoittamaan sarjan Ilmalassa. Mikael Granlund vei toisen erän soolomaalillaan stadilaiset 1-0-johtoon ja joukkue piti naapurin poissa Juuso Riksmanin maalilta ja hallitsi ottelua aina ottelun viimeiselle minuutille asti. Lähes täydellinen pelaaminen sai pienen särön, kun yksi keskialueen trappi petti ja Jokerit sai painettua pelin IFK-päätyyn ja onnistui tekemään tasoituksen kuudella viittä vastaan.

Jatkoajalla koko Ilmala jähmettyi Jukka Hentusen päästessä yllättäen läpiajoon. Riksman venyi kuitenkin torjuntaan ja pelasti IFK:n varmalta näyttäneeltä kesälomalta.

Juha-Pekka Haataja siirsi ratkaisun seitsemänteen otteluun, kun ”Hade” survoi Granlundin laukauksesta tulleen reboundin Lasakin selän taakse.

Jokerit oli lyöty ja seitsemäs ottelu oli IFK:n näytöstä Nordenskiöldinkadulla.

Kauden aikana pelattiin kaiken kaikkiaan 14 paikallispeliä, voittojen mennessä tasan 7-7. IFK voitti kuitenkin oikeat pelit ja jätti naapurin rannalle loppupeleistä.

Marssi mestaruuteen

Kaksi päivää huikean puolivälieräsarjan jälkeen vastaan tuli Lukko. Ensimmäisestä ottelusta kehkeytyi varsinainen maratonottelu, kun kaksi väsynyttä joukkuetta nyhjäsivät toisiaan vastaan 101.49 minuuttia. Lukko voitti sarjan ainoan ottelunsa Miikka Tuomaisen osumalla.


Ne kuuluisat palaset olivat kuitenkin loksahtaneet paikoilleen ja seuraavissa otteluissa Lukko oli pelkkä vastaantulija. Raumalla nähtiin kauden hienoin ylivoimamaali, kun Toni Söderholm päätti kuuden syötön kuvion tyhjään maaliin. Ennätyksiä rikottiin myös Nordenskiöldinkadulla, kun Mikael Granlund summasi 5 tehopistettä (2+3) reilussa 7 minuutissa.  

Loppuottelussa vastaan luisteli Blues, joka oli noussut sensaatiomaisesti finaaliin säälipleijareista asti. IFK:lle tuli kuitenkin jobinpostia Lennart Petrellin nilkkavamman myötä. Lennu oli noussut kauden aikana stadilaisten tehopelaajaksi ja yhdeksi tärkeimmistä lenkeistä kovalla taklauspelillään.


IFK:n punainen vaara vyöryi kuitenkin sinisten yli suoraan neljässä ottelussa. Ville Peltonen iski neljännessä matsissa (4-2) hattutempun ja mestaruusjuhlat, IFK-faneista punaiseksi värjätyssä Barona Areenalla, olivat valmiit.

Yksi kauden hienoimmista hetkistä nähtiin, kun kapteeni Peltonen kutsui Kimmo Kuhdan nostamaan Kanada-maljaa.

Mestaruuden ratkettua, IFK julkaisi yhden lauseen tiedotteen, joka oli klassikko jo syntyessään: ”IFK on Suomen mestari”

Mestaruuden ratkettua, IFK julkaisi Nybondaksen laatiman yhden lauseen tiedotteen, joka oli klassikko jo syntyessään: ”IFK on Suomen mestari.”

Seuraavana päivänä joukkue oli kaupunginjohtaja Jussi Pajusen vastaanotolla ja matkusti Stadin läpi kulkueessa Nordenskiöldinkadulle, missä vietettiin mestaruusjuhlaa IFK-perheen kesken. Parkkipaikalle oliahtautunut 10 000 kannattajaa juhlimaan mestaruutta. Kulttipelaajaksi noussut Siim Liivik a.k.a Märkä-Simo esitti juhlakansalle kappaleen ”Häissä”,mistä 7. Suomenmestaruus tullaan aina muistamaan.

Pudotuspelien tilastoja

Maalivahti Juuso Riksmanilla oli playoffsien paras torjuntaprosentti (94,34) ja ”Riksi” valittiin kauden päätteeksi liigan All Stars-kentälliseen. Voittoja Riksmanille laskettiin ennätykselliset 16.

Puolustaja Toni Söderholm (4+6) valittiin ensimmäisenä puolustajana kautta aikain pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Söde pokkasi Jari Kurri –palkinnon finaalin jälkimainingeissa.

Pudotuspelien pistepörssin voitti Juha-Pekka Haataja tehoillaan 8+8, toiseksi tuli syöttöpörssin voittanut Mikael Granlund (5+11).

Robert Nyholm iski maalin kolmessa finaaliottelussa. Historiallinen neljäskin oli lähellä, mutta ”Bobby” kaadettiin läpiajossa neljännen ottelun alussa.


Mestarit 2011

Juuso Riksman, Jan Lundell, Timo Lindström, Ari Vallin, Max Wärn, Kimmo Kuhta, Mikko Kousa, Markus Kankaanperä, Mikko Kurvinen, Toni Söderholm, Rony Ahonen, Tommi Kovanen, Ilari Melart, Martti Järventie, Petteri Wirtanen, Ville Peltonen, Robert Nyholm, Turo Järvinen, Jerry Ahtola, Juha-Pekka Haataja, Lennart Petrell, Teemu Tallberg, Joni Töykkälä, Teemu Ramstedt, Jeff Hamilton, Niko Piiparinen, Mikael Granlund, Eetu Pöysti, Siim Liivik.

Valmentajat

Kari Jalonen, Kai Rautio, Sakari Lindfors, Ari Halttunen

Huoltajat

Panu Pilvola, Mika Pikkumaa, Kai Lindblad

Lääkäri

Petri Helenius

Hieroja

Timo Laru

Fysioterapeutit

Sami Hämäläinen, Niklas Granfelt

Urheilujohtaja

Tom Nybondas

HIFK Twitterissä

Hine ja Juhis MM-leirille. Toivotetaan jätkille bulit tsemit @leijonat mitalijahtiin! #HIFK #bulillatwitter.com/i/web/status/8…
Kauden viimeinen Dana Brevinin matsiraportti. #HIFK hifk.fi/uutiset/dana-b…
JYP ratkaisee ajassa 60:45, 6-5 ja.
Ensimmäinen jatkoerä käyntiin pronssiottelussa JYP-IFK. #HIFK #Liiga
Roope Hintz pudotuspelien pistepörssin kärkipaikalle. Puustinen maalipörssin. #HIFK #Liiga #bulilla pic.twitter.com/3l6984J7wR