6. mestaruus 1997-1998

​HIFK:lla ja laulaja Kari Tapiolla on jotain yhteistä. Kummatkin odottivat 15 kesää jotain, jota ei enää osannut edes kaivata. Keväällä 1998 HIFK päätti kuitenkin 15 vuoden mestaruudettoman kauden. Helsinkiläiset olivat voittaneet edellisen mestaruuden keväällä 1983. Sen jälkeen oli kärsitty ja toivottu. Kevät 1997 päättyi katastrofiin, kun HIFK jäi pudotuspelien ulkopuolelle.

HIFK lähti talveen sekavin tuntein. Päävalmentaja Mike Eaves ilmoitti kauden aattona yllättäen eroavansa. Valmennusruoriin astui aisapari Erkka Westerlund-Raimo Summanen. Tuli ja vesi, sanoi moni HIFK-fani jopa ääneen valmennuskaksikosta.

Heti kauden alussa näki kaikesta, että HIFK oli nälkäisempi kuin koskaan. Koko kauden ajan HIFK:n ympärillä tuntui leijuvan negatiivinen julkisuus. Syyssateiden keskellä HIFK:ta riepoteltiin raiskaussyytteiden ja kapteeninvaihdosten takia.

Negatiivinen julkisuus oli sitä luokkaa, että sen arveltiin vaikuttavan myös joukkueen peliin. HIFK:n pelimannit tiesivät itse kuitenkin mediamyllytyksen keskellä asioiden oikean laidan ja keskittyivät pelkästään pelaamiseen.

Vaikeudet vain tuntuivat kasvattavan joukkueen taisteluhenkeä. Ei hajuakaan edelliskauden vuoristoratapelaamisesta.

Moni heikompi joukkue olisi myös sortunut tapaan, jolla manageri Jarmo Kekäläinen hioi joukkuetta kultakuntoon. Kauden aikana punapaidan puki ylleen kaikkiaan 38 pelaajaa.- Jossain vaiheessa tuntui, että HIFK:n pelaajarallista hyötyi ainoastaan Finnair, veisteli Frank Moberg kauden aikana.

Pelaajasirkus toki nakersi seuran kassaa, mutta Moberg uskoi Kekäläiseen.

Myös ulkomaalaispelaajien loukkaantumiset rikkoivat pelipakkaa. Tim Bergland ja Brian Savoia lähetettiin kesken kauden kotiin.

Mutta sitten löytyivät kultahiput. Maalivahti Tim Thomas ja jytypakki Bob Halkidis olivat hankintoja, joista jokainen liigavalmentaja oli kateellinen HIFK:lle.

Kekäläisen huippusuhteiden ansiosta HIFK-paidan pukivat kauden aikana ylleen myös NHL:ssä kauden aloittaneet Olli Jokinen (LA Kings) ja Miika Elomo (Washington).

Kekäläinen sai NHL-pomot vakuutettua, että SM-liiga on nuorille parempi kasvualusta kuin kovaotteiset farmiliigat.

Olli Jokisesta kasvoi kauden aikana mies, vaikka julkisuudessa hän antoikin lausuntoja, jotka nakersivat HIFK-johdon hermoja. Päällikkö-Olli sai paljon anteeksi kolmannessa finaalissa Ilvestä vastaan, kun hän mäjäytti mestaruusmaalin jatkoajalla.

HIFK oli olympiatauon jälkeen murhaavan murskaava ryhmä. Joukkue pelasi Naganon jälkeen 16 ottelua, voitti niistä peräti 14, pelasi yhden tasan ja hävisi vain TPS:lle. Maalierokin oli murskaava 78-24. Ei ihme, että ennen ratkaisevaa kolmatta finaalia pukukoppiin tuotiin tuntemattoman lähettäjän faksi: “Muistakaa! Asialliset hommat hoidetaan. Muuten ollaan kuin ellun kanat”.

Aika velikultia, tuo HIFK:n mestaruusrykmentti.

6. Mestarijoukkue:
Tim Thomas, Sakari Lindfors, Olli Ahonen, Jan Caloun, Johan Davidsson, Miika Elomo, Bob Halkidis, Santeri Heiskanen, Markku Hurme, Olli Jokinen, Kari Kalto, Jere Karalahti, Mika Kortelainen, Jarno Kultanen, Tom Laaksonen, Pertti Lehtonen, Kaj Linna, Jani Nikko, Lauri Puolanne, Brian Rafalski, Kari Rajala, Christian Ruuttu, Jarkko Ruutu, Toni Sihvonen, Kimmo Timonen, Marko Tuomainen, Mikko Vesterinen. Valmentajat: Erkka Westerlund ja Raimo Summanen.

HIFK Twitterissä

Hine ja Juhis MM-leirille. Toivotetaan jätkille bulit tsemit @leijonat mitalijahtiin! #HIFK #bulillatwitter.com/i/web/status/8…
Kauden viimeinen Dana Brevinin matsiraportti. #HIFK hifk.fi/uutiset/dana-b…
JYP ratkaisee ajassa 60:45, 6-5 ja.
Ensimmäinen jatkoerä käyntiin pronssiottelussa JYP-IFK. #HIFK #Liiga
Roope Hintz pudotuspelien pistepörssin kärkipaikalle. Puustinen maalipörssin. #HIFK #Liiga #bulilla pic.twitter.com/3l6984J7wR