3. mestaruus 1973-1974
HIFK nappasi kolmannen liigamestaruutensa kaudella 1973-1974. Mestaruusmalja ei tullut punanutuille helpolla, vaan se vaati loppujen lopuksi piinkovaa työtä.
Esimerkiksi rakas paikallisvastustaja Jokerit pöllytti syyskierroksella HIFK:ta rumasti lukemin 0-6, mutta kevätkierroksella Seppo Liitsolan orkesteri palautti asiat päiväjärjestykseen 8-3-voitolla. Sarjan tasaisuutta kuvaa se, että viimeisen neljänneksen alkaessa HIFK ja Ilves olivat tasapisteissä, Tappara kaksi pistettä, KooVee kolme ja Jokerit viisi pistettä kärkikaksikosta jääneinä. Oli päivänselvää, että ottelut tamperelaiskolmikkoa vastaan keväällä olivat HIFK:lle tuikitärkeitä.
Ensimmäisenä manselaisista asettui vastaan Hakametsässä Ilves. Ottelu oli todellinen trilleri. HIFK johti ottelua jo numeroin 4-0, mutta Ilves kuroi ottelun lukemiin 4-3. Ei siis ihme, että HIFK:n maalivahti Stig Wetzell sai suitsutusta punanuttujen leirissä.
Mestaruuteen oli vielä viisi ottelua. Ensin tuli vastaan TPS, joka oli Kupittaalla pakkovoiton edessä mestaruutta ajatellen. TPS johti peliä jo 3-0, mutta HIFK hoiteli ottelun loppujen lopuksi helposti numeroin 10-5.
HIFK matkasi taas Hakametsään, nyt Tapparan vieraaksi. Nyt oli HIFK:n vuoro venyä 0-3 -tappiolukemista 3-4 -tappioon.
Sarjaa oli jäljellä kolme kierrosta ja HIFK:lla (47) oli neljän pisteen kaula Tapparaan, Jokereihin ja Ilvekseen. Toiseksi viimeisellä kierroksella HIFK kohtasi edelliskauden mestarin Jokerit, jolla oli enää saumoja hopeaan, mutta joukkue halusi pistää hiekkaa HIFK:n rattaisiin. Jokerit meni pelissä 1-0-johtoon, mutta Juha Rantasila ja Harri Linnonmaa veivät kolmessa minuutissa HIFK:n lähemmäs SM-kultaa. Kolmannessa erässä Esa Peltonen ampui vapauttavan 3-1-maalin ja HIFK:n juhlat olivat valmiit kierrosta ennen sarjan päätöstä.
Päätöskierroksen merkityksettömässä ottelussa HIFK voitti Ässät 5-1, ja HIFK sai vastaanottaa Porissa Kanada-maljan ja mestaruusmitalit.
Kolmen mestaruuden miehiä
Kolmannen mestaruusjoukkueen perusjalkana oli paljon kahden peräkkäisen mestaruusmiehistön pelimanneja. Kolmannen mestaruutensa valtasivat puolustuksen tukijalat Heikki Riihiranta ja Juha Rantasila sekä hyökkäyksen tehomiehet Juhani Boström, Kimmo Heino, Väinö Kolkka, Harri Linnonmaa, Matti Murto ja Jorma Rikala.
Muutenkin HIFK:n miehistö oli kokonaisuudessaan toimiva pakka. Maalivahti Stig Wetzell oli sarjan paras vahti. HIFK:n pisteykkösen Juha Rantasilan tehoja kuvaa puolestaan se, että hän oli sarjan tehotilastossa neljäs edellään vain kolme hyökkääjää. Lisäksi puolustuksessa hääri luunkova Lalli Partinen.
Hyökkäyksessä HIFK:lla oli todellinen tuhonyrkki. Matti Hagman voitti maalitilaston. Hänen vierellään pelasivat Juhani Tamminen ja Esa Peltonen.
3. mestarijoukkue:
Stig Wetzell, Jorma Virtanen, Juha Rantasila, Heikki Riihiranta, Lalli Partinen, Jorma Immonen, Pentti Karlsson, Juhani Tamminen, Esa Peltonen, Matti Hagman, Matti Murto, Harri Linnonmaa, Väinö Kolkka, Jarmo Koivunen, Henry Saleva, Kimmo Heino, Timo Parkkonen, Jorma Rikala, Heikki Kojola. Valmentaja: Seppo Liitsola.
