Seuraava kotiottelu:

HIFK – TPS

Maanantaina 27.03
klo. 18:30

1. Mestaruus 1968-1969

​Helsingin IFK oli vielä 1960-luvulla samanlainen jääkiekkojoukkue
kuin liki kaikki muutkin ryhmät. Liki hajuton, melko väritön ja
jokseenkin mauton.


Suuri yleisö oli kuitenkin kiinnostunut helsinkiläisestä jääkiekkoilusta
sen jälkeen, kun Nordenskiöldinkadulle oli saatu uusi uljas, tosin
betonisen harmaa jääkiekkohalli.

Ennennäkemätön yleisöryntäys ikiaikaisen kuuluisan Suomensarjan
karsintaotteluun mestaruussarjapaikasta 1967 HIFK-Töölön Vesa todisti
siitä, että kiinnostus lajiin oli pääkaupunkiseudullakin syntynyt. Liki
11 000 silmäparia oli todistamassa, kun HIFK löi Vesan ja pääsi
isännöimään uutta hallia. Töölön Vesalle se tarkoitti
uudelleensyntymistä Jokerit-nimen alle, ja HIFK sai reilun etumatkan
kilpailijoihinsa nähden pelatessaan teitä helsinkiläisten sydämiin.
Helsingin alueen muut seurat, kuten HJK ja Karhu-Kissat jäivät jatkossa
lapsipuolen asemaan.

Oli aika tehdä jotain uutta, jotta HIFK vahvistaisi kovassa kilpailussa
asemansa Helsingin ykkösjoukkueena, ja se sitten tehtiinkin.

HIFK:n kiekkopomona toimi tuolloin Göran Stubb, joka oli heitellyt
kanadalaiselle veteraanipakille Carl Brewerille leikillään, että tämän
olisi syytä suunnistaa Suomeen. Ulkomaanmiehistä HIFK:lla oli kokemusta
muutenkin, sillä tähtirintojen paidassa oli pelannut tavallista
tuloksekkaammin mm. Gerald Sullivan, joka voitti aikanaan pistepörssin
20 maalilla ja viidellä syötöllä.

Stubb, joka oli puhunut Brewerille puolileikillään, hämmästyikin
iloisesti, kun lyhyt, lihaksikas ja perinteisen kova kanadalaispakki
ottikin jutut tosissaan ja ilmoitti haluavansa saapua Suomeen.

Kiekkoilu, joka haki omia uomiaan muiden talvilajien paineessa, oli
kuitenkin ottanut pari kautta aikaisemmin varsin uuden ilmeen. Pelissä
otettiin käyttöönkokokentän taklaus, joka mullisti kaukalon tapahtumat
täysin. Hyökkäyspeliin tuli aggressiivisuutta, ja kun aikaisemmin peliä
oli hallittu lähinnä hyvällä luistelulla, mailatekniikalla ja
harhautuksilla, tuli nyt kentälle uusi elementti - fyysinen dominanssi.
Kun vertaa vielä 50- ja 60-lukujen kiekkoilijoiden vartaloita vaikkapa
70-luvun ja erittäinkin 80-luvun pelaajiin, on havaittavissa selkeä ero:
siinä, missä takavuosien kiekkoilija saattoi olla vartaloltaan ties
millainen hernekeppi tai reimari, alkoi taklauspelin kautta tapahtunut
kehitys suosia ja tuottaa lihaksikkaita, raamikkaita pelaajatyyppejä.

Carl Brewerin tulo sattui sopivaan saumaan: mies osasi kontaktipelin ja
tiesi, kuinka se opetetaan taisteluhenkeä korostamalla suomalaisille.

Punanuttujen imago syntyy

Kun Brewer saapui Suomeen, oltiin asian suhteen hieman “vaiheessa”,
mutta perikanadalainen pakkihan ei kauan jäänyt asiaa miettimään, vaan
opetti punakoneen miehet niittaamaan ja taistelemaan loppuun asti.
HIFK:lla oli ryhmässään tukku erittäin hyviä pelaajia, joiden monenkin
paidat roikkuvat tätä nykyä jäädytettyinä Nordenskiöldinkadun hallin
katossa.

HIFK:n tavaramerkiksi muodostunut aggressivinen pelitapa oli syntynyt,
kun kanadalainen periksiantamattomuus yhdistettiin HIFK-pelaajien sisuus
ja suomalaiseen ylpeyteen.

1. Mestaruusjoukkue:

Jaakko Marttinen, Henrik Granholm, Eero Holopainen, Juha Rantasila,
Heikki Riihiranta, Heikki Järn, Matti Väisänen, Tommi Salmelainen,
Juhani Jylhä, Esa Isaksson, Matti Murto, Väinö Kolkka, Harri Linnonmaa,
Kimmo Heino, Jorma Thusberg, Jorma Rikala, Juhani Boström. Valmentajat:
Esko Rekomaa ja Carl Brewer.

HIFK Twitterissä

Dana Brevinin matsiraportti ottelusarjan kolmannesta kohtaamisesta. #HIFK #Liiga hifk.fi/uutiset/dana-b…
Lopputulos TPS-IFK 4-1. #Liiga
TPS viimeistelee tyhjiin 4-1, aika 58:51. #Liiga
MAALI! Ryan O'Connor kaventaa 3-1:een, aika 49:12. #HIFK #Liiga #StadinKevät
Kolmas erä käyntiin, TPS-IFK 3-0. #HIFK #Liiga #StadinKevät