Söderholm nauttii paluusta

IFK:n takalinjoille palannut Toni Söderholm on ehtinyt pelata tiiviiseen tahtiin vaakunapaidoissa jo neljä peliä ja on tyytyväinen ratkaisuun tulla IFK:hon kesken kauden Västrä Frölundasta, jossa hänelle ei tullut juurikaan peliaikaa:

- Olihan elimistö alussa vähän ihmeissään, mutta koko ajan on ollut virtaa pelata. Pääasia on ollut se, että olen päässyt kunnolla pelaamaan, sanoo Hannu Pikkaraisen pakkiparina pelaava Söderholm, joka toteaa maaottelutauon jälkeen alkavan runkosarjassa loppukirin tärkeydestä:

- IFK:lla avainasia on se, että saamme pelaajat pelikuntoon. Vaikea sanoa kuinka pitkälle jengi yltää niin kauan kun kaikki eivät ole pelikunnossa. Mutta kun pakka on koossa, uskon visusti siihen, että taistelemme mitaleista siinä missä mikä muukin jengi. Siksi tauko tuleekin hyvään aikaan, että sairastupalaiset saavat ikään kuin ekstraviikon toipumiseensa, toteaa IFK:n pakkikaluston tukipilari Toni Söderholm.

Ennen joulua Söderholm sai mieluisan puhelun Ruotsiin:

- Tomppa (Nybondas) soitti ja kyseli tuntemuksiani, kun oli kuullut etten ollut saanut peliaikaa. Aluksi sanoin, että haluan katsoa ensin pääsenkö Frölundassa pelaamaan, ennen kuin pohdin muita juttuja. Kun peliaikaa ei tullut, niin asiat etenivät loppujen lopuksi nopeasti. Uskon, että ne päästivät minut menemään ilman vaikeuksia, kun olin harjoitellut hyvin enkä valittanut koskaan mistään. Kai Frölundankin ymmärsi tilanteen ja kun heillä oli päälle se omat junnut –projekti, niin IFK vuokrasi pelioikeuteni loppukaudeksi. En lähtenyt sieltä ovet paukkuen, päinvastoin, toteaa Söderholm, joka teki IFK:n kanssa kauden 2012 loppuun asti ulottuvan sopimuksen.

Söderholm siis palasi Sveitsin ja Ruotsin vuosien jälkeen takaisin IFK-leiriin, josta lähti 2005. Söderholm sanoo, ettei hän epäröinyt yhtään, kun kauden 2004-05 jälkeen tuli tarjous Sveitsin pääsarjalaisjoukkueelta SC Berniltä.

- Katsoin asiaa sillä tavalla, että se oli niin ainutlaatuinen tilaisuus, ettei sellaisia montaa kertaa tule, sanoo vuonna 2005 kaksivuotisen sopimuksen Bernin kanssa tehnyt Söderholm.

Hän sanoo, että alku Sveitsissä oli pientä sisäänajoa:

- Kyllä alussa meni yllättävänkin paljon aikaa ennekuin pääsin kiinni siihen juttuun; niin seuraan kuin sarjaankin. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna oli todella huippujuttu, että sain kokea Sveitsissä pelaamisen. Meidän kotihallimme veti 16 000 katsojaa ja oli lähes aina täynnä. Tunnelma oli sanoin kuvaamaton.

”Nautin paineen alla pelaamisesta”

- Pidin myös tavallaan paineen alla pelaamista, koska ulkomaalaiset olivat siellä koko ajan suurennuslasin alla. Eli jos tuli tappio, niin kyllä sen koki kaikkialla, että syy oli ulkomaalaispelaajissa, vaikka sitä nyt ei suoraan sanottukaan. Voittomatsin jälkeen taas niin fanit kuin lehdistökin ylistää koko joukkueen panosta. Alussa vaan piti luottaa itseensä, ja tehdä parhaansa. Itselleni kyllä jäi sellainen tunne, että minulla oli kaikkien arvostus.

- Etenkin toisena vuotena itsekin tunsin, että peli kulki hyvin, toteaa Söderholm, jonka Bernissä pelatessa Sveitsissä oli sääntö, että joukkueissa sai pelata viisi ulkomaalaista, joista kahden piti olla EU-maista.

Ensimmäisenä kautena Bernissä päävalmentajana oli Alpo Suhonen. Tuolloin Bern voitti runkosarjan, mutta tie päättyi puolivälieriin. Toisena kautena Bern eteni finaaliin, ja hävisi ratkaisevan seitsemännen finaalin 0-1 Davosille.

Söderholm sanoo, että Sveitsin pääsarjan taso on kova:

- Osoittihan Zürich CHL-voitollaan, mikä taso Sveitsissä seurajoukkueilla on. Pääsarjassa hyvät jengit ovat todella kovia, eli Bern, Zürich, Lugano, Davos ja Kloten. Materiaali ei ole sitten häntäpään jengeillä ihan niin laaja, mutta parhaat jengit olisivat SM-liigassakin aivan kärkitasoa.

Söderholmin tie vei kaudella 2007-08 Ruotsiin ja Västrä Frölundaan.

- Yksi pääsyy lähtöön Sveitsistä oli se, että halusin enemmän pelejä kauden mittaan. Silloin siellä pelattiin 44 runkosarjapeliä ja en tykännyt verkkaisesta pelitahdista; pelejä oli kerran viikossa – pääasiassa viikonloppuisin. Viikot olivat aika yksitoikkoisia, kun pelkästään harjoittelimme. Vaikka viihdyin Sveitsissä muuten hyvin, niin päätin lähteä Ruotsiin, kun sellainen vaihtoehto ilmaantui.

”Ruotsissa koko ajan häslinkiä”

Frölundaan meno Söderholmille oli jo helpompaa monestakin syystä. Pelitapa- ja rytmi oli lähellä SM-liigaa.

- Siellä jengiin meno oli helppoa. Ruotsi on toinen kotikieleni ja kun jengissä oli viisi suomalaista, niin jengiin sulautuminen sujui vaivatta.

Vaikka Söderholm sai nyt pelejä (53 runkosarjassa/ 7 pudotuspeleissä) paljon, ei hän ollut tyytyväinen kauteensa.

- Koko kauden ajan joukkueen ympärillä oli kaikenlaista häslinkiä. Joukkueessa oli liikaa ison egon omaavia pelaajia, jotka aiheuttivat kahnauksia. Kun lisäksi valmentajat vaihtuivat vielä kesken kauden, niin ei joukkueen peli lähtenyt missään vaiheessa liitoon. Omakin peli kärsi koko ajan ulkopuolisista sähellyksistä, analysoi Söderholm Frölundan kautta 2007-08.

Tämä kausi lähti Frölundalla ja Söderholmillakin hyvin alkuun, mutta:

- Joukkueella ei ollut ensi kaudelle kovinkaan montaa sopimusta pakkien kanssa. Uusi johto halusi päästä ostojoukkueen maineesta, ja siellä alettiin ajaa omia junnuja sisään lähes väkipakolla. Eli junnut pelasivat tapahtui mitä tapahtui.

Söderholm tunsi jäävänsä pakostakin ulkopuoliseksi.

- Lisäksi marraskuussa sattunut nivusvamma piti minut poissa kaukalosta. Kun kuntouduin ja tunsin olevani kunnossa, mutta siltikään en saanut peliaikaa, niin alkoi tympiä, siksi paluu SM-liigaan oli enemmän kuin tervetullut, toteaa Toni Söderholm.

Teksti: Ahti Pohjalainen