Arttu Luttisen juhlapelissä panosta

IFK-hyökkääjä Arttu Luttinen pelaa torstaina 300. SM-liigaottelunsa. Hän sanoo, että ottelu on todella tärkeä IFK:n loppukautta ajatellen.

- Taulukossa neljä pistettä edellä oleva HPK on pakko voittaa mikäli mielimme runkosarjassa kuuden parhaan joukkoon. Tuon matsin jälkeen kun sarjaa on enää jäljellä kahdeksan matsia, toteaa torstain juhlakalu Arttu Luttinen.

Arttu Luttinen muistaa hyvin ensimmäisen liigapelinsä:

- Se oli kauden 2002-03 avausmatsi kotihallissa Jokereita vastaan. Suhosen Ape oli nimennyt mut ylimääräiseksi hyökkääjäksi, mutta kun Roman Vopat lensi suihkuun, pääsin sitten pelaamaan muutaman vaihdon.

Ensimmäisen SM-liigamaalinsakin hän teki Jokereita vastaa, nyt vieraspelissä:

- Pääsin yllättämään Kari Lehtosen vastakiekosta. Sen maalin arvoa nosti vielä sekin, että olimme pelanneet Lehtosen kanssa aikoinaan IFK:n junnuissa yhtä aikaa, muistelee Luttinen, jolla on tuon ensimmäinen SM-liigamaalikiekko tallessa.

- Mökillä on tallessa kolme arvokasta kiekkoa; ensimmäinen liigamaalikiekko, ensimmäinen A-SM-sarjan maalikiekko sekä AHL:ssä tehty ensimmäinen maalini sinetöinyt kiekko. Pitäisi vaan uusia tussilla kiekot uudestaan, sillä niin kuluneet merkinnät olivat, kun niitä viimeksi tutkin.

Luttinen pelasi avauskaudellaan lähinnä neloskentässä, ja valmennuksesta vastasi pääasiassa Harri Rindell:

- Vaikka Ape olikin pääkoutsi, veti Harri meille junnuille pääasiassa harjoitukset. Apesta jäi ihan hyvä maku; rauhallinen mies, josta näki kaikessa tekemisessä, että on kokenut jääkiekon ammattilainen. Itselleni debyyttikausi oli hyvä. Sain pelattua 41 runkosarjan matsia ja ns. sisäänajo liigaan sujui kaikin puolin hyvin, sanoo Luttinen, joka avauskaudellaan kirjautti saldon 4+4=8.
Kausi oli Luttiselle muutenkin hyvä, sillä keväällä 2003 hän juhli HIFK:n A-junioreissa Suomen mestaruutta.

- Kausi ei ollut kuitenkaan yhtään raskas, sillä pelasin A-junnuissa juuri tarvittavat 10 runkosarjapeliä, jotta pääsin pelaamaan myös sitten siellä pudotuspelejä. A-junnuissa sain koko ajan paljon peliaikaa ja vastuuta, ja se tuki hyvin liigakauttani, pohtii Luttinen, jolle kausi 2002-03 oli kaikin puolin hyvä.

Kausi lähti alkuun erinomaisesti jo kesällä 2002, jolloin Ottawa Senators varasi Luttisen 3. kierroksella (75. varaus).

”NHL:n työsulkukausi pettymys”

Seuraavaa kautta (2003-04) Luttisen pelejä sotki hieman Lahden Urheilujoukoissa suoritettu asevelvollisuus:

- Ei ollut ihan odotettu kausi, mutta silti pääsin runkosarjassa pelaamaan 50 pelissä ja pudotuspeleissä olin vakiokokoonpanossa. Se oli hienoa aikaa, sillä olimme todella lähellä finaalipaikkaa, vaikka putosimmekin finaalista Kärppiä vastaan jatkoajalla ja jouduttiin pronssipeliin. Kaudesta jäi kuitenkin hyvä fiilis; meillä oli hyvä pakka koossa ja oli kaikki mahdollisuudet mestaruuteenkin, kertaa Luttinen, joka piipahti tuolla kaudella pelaamassa myös Ahmoissa viisi peliä Mestistä.

- Se oli aika erikoinen viikon keikka, jolloin kävimme pelaamassa mm. viikon aikana Kuopiossa ja Kajaanissa. Joka pelistä tuli Ahmoille vähintään yksi pinna, toteaa Luttinen, joka napsi viidessä Mestis-pelisssään saldon 3+2=5.

Kausi 2004-05 oli Luttiselle lopullinen läpimurtokausi IFK:ssa. Hän pelasi 56 runkosarjapeliä tehoilla 12+13=25.

- Sehän oli NHL:n työsulku-kausi, ja vaikka meillekin tulin NHL-apuja, pääsin pelaamaan koko kauden tasaisesti pääasiassa Jarkko Ruudun ja Lasse Pirjetän kanssa samassa ketjussa. Tuosta kaudesta jäi todella huono maku, sillä meillä oli sellainen ryhmä, jolla olisi pitänyt voittaa mestaruus, mutta tipuimme Lukolle heti pleijareiden avauskierroksella. Mukanahan oli silloin mm. Olli Jokinen, Toni Lydman, Marek Zidlicky, Jarkko Ruutu, Jere Karalahti ja Toni Söderholm. Hampaankoloon jäi siitä kaudesta paljon, sadattelee Luttinen.

Kaudella 2005-06 IFK:n peräsimeen tuli Doug Shedden, joka pisti kasaan tuhovitjan Luttinen-Tony Salmelainen-Janne Hauhtonen. Tuolla kaudella Luttinen takoi 56 runkosarjapelissä huikeat tehot 18+26=44.

Ottawan omituiset kuviot

Seuraavalla kaudella Luttista kutsuivat jo Pohjois-Amerikan kaukalot:

- Olin käynyt jo vuonna 2003 Ottawan kesäleirillä, ja Mikko Ruutu Ottawan scouttina raportoi peleistäni IFK:ssa koko ajan NHL:n suuntaan. Kun kausi 2005-06 oli mennyt hyvin, tarjosi Ottawa sopimusta, olin heti valmis lähtemään kokeilemaan pelejä siellä.

Luttinen oli syksyllä Ottawan harjoitusleirillä, mutta joutui pelaamaan Senatorsin farmiin, AHL:n Binghampton Senatorsiin:

- Se oli aika tuskaista aikaa. Kauden aikana meiltä pääsi vai kaksi pelaajaa pelaan muutaman matsin NHL:ssä. Vaikka meillä oli jengissä hyviä yksilöitä, joukkueena juttu ei toiminut ja jäimmekin tuona kautena AHL:n jumboksi, kertaa 74 ottelua tehoilla 12+17=29 pelannut Luttinen, joka oli saldollaan joukkueen neljänneksi paras pistemies.

NHL-ura ei kuitenkaan auennut. Seuraavana kesänä (2007) Luttinen harjoitteli Helsingissä NHL-pelaajien kanssa ja oli lähdössä takaisin Ottawaan, kunnes:

- Syyskuun alussa viisi päivää ennen lähtöäni Ottawasta ilmoitettiin, etteivät he halua minua sinne. Tieto tuli aika pahaan aikaan, vain kaksi viikkoa ennen harjoitusleirejä. Eli oli aika vaikea siirtyä enää mihinkään muualle.

Luttinen sai kuitenkin tilaisuuden lähteä St. Louisin farmijoukkueen Peoria Rivermenin harjoitusleirille.

- Pelasin kolme harjoituspeliä, ja Ottawa olisi vuokrannut minut St. Louisin organisaatioon, mutta he eivät halunneet enää ulkopuolisia pelaajia ryhmäänsä, joten aloin tutkia mahdollisuuksia palata Eurooppaan, kertaa Luttinen syyskuun 2007 tapahtumia.

IFK:lla oli samaan aikaan paljon loukkaantumisia, ja Luttiselle tarjottiin mahdollisuutta pelata vuokralla IFK:ssa ottelukohtaisella sopimuksella. Loppujen lopuksi hän pelasi loppukauden IFK:ssa, jonka jälkeen Luttinen solmi kauden 2010 loppuun asti kattavan sopimuksen IFK:n kanssa.

Luttinen pohtii IFK:n kuluvaa kautta:

- Meidän suoritustasomme pitäisi olla paljon korkeampi kuin mitä se on ollut. Kaikki lähtee treeneistä ja jokapäiväisestä työnteosta. Perussuoritustaso on siirrettävä matseihin. Syksy oli synkeää aikaa, mutta joulun jälkeen olemme pelanneet paljon paremmin.

Viikon mittaisella maaottelutauolla IFK hioi Luttisen mukaan paljon ylivoimaa:

- Se tulee olemaan ratkaisevassa osassa loppukaudesta. Jengi joka taitaa erikoistilanne pelaamisen, menee pitkälle. Toki kuvioitamme sotkee Kuhdan ja Petrellin loukkaantumiset, mutta niitä tulee joka jengille. Pakko vaan pelata niillä äijillä jotka ovat laatikossa mahdollisimman hyvin.

Luttinen uskoo IFK:n hyvään loppukauteen.

- Torstainen HPK-matsi on pirun tärkeä. Kunhan peli vain loksahtaa paikoilleen, mikään ei ole mahdollista. Niin tasainen sarja tänä vuonna on ollut, toteaa Arttu Luttinen.

Ai niin. Mistä se ”Taikuri” –lempinimi tulikaan:

- Ensimmäisen kerran se tuli esille sen jälkeen, kun tein Lappeenrannassa hattutempun. Otsikoissa oli ”Taikuri-Luttinen.”. Mutta enemmän se on median kuin frendien käyttämä lempinimi, sanoo torstaina 300. SM-liigapelinsä pelaava Arttu Luttinen.

Teksti: Ahti Pohjalainen